Luovuus, fokusointi ja tarkkaavaisuus

Olen monessa yhteydessä korostanut monenlaisen osaamisen yhdistämistä luovuuden lähteenä. Meidän tulisi pyrkiä ylittämään rohkeasti ennakkoluuloja ja toimia älyllisen ristipölytyksen prosesseissa eritaustaisten ihmisten kanssa. Erilaisuus on luovuuden ja innovaatioiden ruokaa. Toisaalta liike-elämässä on vannottu fokusoitumisen perään; turhat rönsyt on karsittava pois, koska syövät resursseja määritellyltä ydinkompetenssilta. Yritykset näyttäisivät olevan tehokkaimmillaan kun ne toimivat arvoverkostoissa keskittyen omaan ydinosaamiseensa.

Kuinka fokusoituminen ja erilaisuuteen pohjautuvat älyllisen ristipölytyksen prosessit on sovitettavissa yhteen? Ratkaisua voi lähteä hakemaan esimerkiksi amerikkalaisen luovuustutkija Csikszentmihalyin viljelemän tarkkaavaisuus-käsitteen avulla. Meillä - yksilöillä ja yrityksillä - tulisi olla tietty fokus tai visio, jonka kautta tarkkailemme asioita. Sen seurauksena luemme ympäristöämme tämän meille tärkeän vision näkökulmasta. Otan esimerkin omasta elämästäni: kun lapseni äiti oli raskaana, näin raskaana olevia naisia joka puolella. Tarkkailin maailmaa minulle tärkeän asian näkökulmasta. Ennen sitä ja sen jälkeen en raskaana olevia naisia juuri ole havainnut. Tarkkaavaisuuteen voidaan siis vaikuttaa hyvin voimakkaasti nostamalla ihmisten tietoisuuteen havainnointia ohjaavia asioita.

Samalla tavalla yrityksellä on oltava fokusoitunut visio, jonka henkilöstö kokee tärkeäksi ja jonka kautta se tarkkailee maailmaa. Rajoittuminen tarkkailussa vain kapeaan näkökulmaan vie nykyisessä monimutkaisessa maailmassa kuitenkin tuhon tielle. Tarkkailun on oltava monipuolista ja esimerkiksi tekniikkaa, bisnestä ja taidetta yhdistävää. On haettava rohkeasti erilaisuudesta uusia näkökulmia ja ratkaisuja vision toteuttamiseen. Tätä prosessia pystytään edistämään esimerkiksi henkilöstön pätevyyden tunnetta lisäämällä ja uusilla henkisiä siiloja murtavilla menetelmillä.

Adam Smith ja nykyaika

Adam Smithiä pidetään yleisesti taloustieteen isänä. Smith vaikutti 1700-luvulla ja häntä on pidetty muun muassa uusliberaalien ajatusten takuumiehenä. Hän oli moraalifilosofina itse asiassa hyvin monipuolinen ajattelija. Smithin pääteos oli vuonna 1776 ilmestynyt Kansakuntien varallisuus. Maailma on muuttunut neljännesvuosituhannessa melkoisesti. Onko hänen ajatuksillaan vielä käyttöä? Tarkastelen asiaa  muutaman esimerkin avulla.

Kansojen varallisuuden toisessa kirjassa Smith toteaa: ”Ei oluttupien lukuisuus aiheuta yleistä taipumusta juoppouteen yhteisen kansan keskuudessa, vaan tämä taipumus antaa välttämättä työtä monelle oluttuvalle.” Tässä Smith lähettää terveisiä erityisesti ministeri Päivi Räsäselle.

Neljännessä kirjassa sanotaan: ”Yritys lisätä jonkun maan varallisuutta tuomalla sinne tai pidättämällä siellä tarpeeton määrä kultaa ja hopeaa on yhtä järjetön, kuin jos yritettäisiin yksityisperheen hyvinvointia pakottamalla ne pitämään tarpeetonta määrää keittiökalustoa.” Tämä kannatta hallituksen muistaa kun se pohtii vaihtotasetta ja hyvinvointia.

Taas toisessa kirjassa todetaan: ”Italia nauttii edelleen kunnioitusta muistomerkkien suuren lukumäärän johdosta, vaikkakin varallisuus, joka ne on tuottanut, on hävinnyt, ja vaikka niitä suunnitellut nerous näyttääkin sammuneen, kenties siksi, ettei sillä ole enää ollut samaa käyttöä.” Mitä sanot tähän, Berlusconi?

Kansankuntien varallisuuden viidennessä kirjassa on kirjoitettu: ”Osakeyhtiön toimintaa hallitsee aina johtajisto, joka on monessa suhteessa alisteinen omistajien muodostamalle hallitukselle. Suurin osa omistajista ei kuitenkaan edes teeskentele ymmärtävänsä mitään yhtiön toiminnasta. Tällaisten yhtiöiden johtajat hallinnoivat pääasiassa muiden rahoja eikä omiaan, joten ei voi olettaa, että he katsoisivat niiden perään samalla kiihkeällä valppaudella kuin yksityisesti omistettujen yritysten johtajat yleensä katsovat.” Smith pitää kasvollista omistajuutta suositeltavana.

Moraalituntojen teorian neljännessä osassa Smith lähtee vaarallisille vesille: ”Kauniimmalla sukupuolella, jolla yleensä on enemmän hellyyttä kuin meillä, harvoin on paljonkaan jaloutta.” Tähän minulla ei ole kommenttia…

Top-down ja bottom-up

Suomalaisen julkisen sektorin rakenteet vaativat muutoksia. Nyt käynnissä oleva kuntarakenteen muutosprosessi on kuitenkin vaarassa muuttua rakenenmuutosprosessin irvikuvaksi.

Hallitus lähti asiassa liikkeelle osin harkitsemattomasti top-down -asenteella, mikä on aiheuttanut keskustelun suuntautumiseen pois itse asiasta. Käytävät maakuntakierokset eivät tässä enää juurikaan auta. Sekaannusta on omiaan lisäämään se, että mantrana hoetut suuruuden ekonomien edut eivät tässä prosessissa ole ollenkaan itsestään selviä. Liitosprosesseja voidaan tehdä sekä onnistuneesti että epäonnistuneesti. Keskustelussa olisi pitänyt ottaa huomioon alusta lähtien myös bottom-up -periaate.

Asetelma on luonut hedelmällisen maaperän pienten kuntien pelottomien "yksinäisten ratsastajien" esiintulolle. He puolustavat kuntansa itsenäisyyttä henkeen ja vereeen faktoista välittämättä. Tässä keskutelussa sorrutaan esimerkiksi epäilyttäviltä näyttävien ulkoistusratkasujen rakenteluihin. Näiden menestyksestä on vielä vähemmän pitkän aikavälin evidenssiä kuin kuntien yhdistämisistä. Herää myös epäilys, ovatko nämä kuntien itsenäisyyden puolustajat liikkeellä kunnan edun vai oman intressipiirinsä edun ajamina.

Nykyinen keskustelu on aika surullista seurattavaa.

Aloitus

Mikään ei ole ikuista ja sitkeimmätkin linnakkeet lopulta murtuvat. Oltuani ennen vain reaalimaailmassa olen viimeisen viiden kuukauden aikana siirtynyt virtuaalitodellisuuteen. Ennen minulle tuntemattomat facebookit, twitterit, linkedinit ja academia.edut ovat nyt tulleet mukaan lähes päivittäiseen elämääni.

Miksi näin on tapahtunut. Maailma on muutenkin ympärillä kovin pirstailoitunut. Ennen oli junamatkoilla aikaa syventyä kunnolla lukemiseen; nyt aika tahtoo kulua verkossa pomppimiseen. Kuitenkin se tuntuu jostain syystä osittain mielekkäältä. Jatkan verkkoilua ainakin toistaiseksi ja koetan keksiä mistä löydän ajan syvälliseen ajatteluun.

Ja nyt vielä viimeisenä villityksenä tämä blogi. Tarkkaa syytä senkään aloittamiselle en osaa sanoa. Lienee kuitenkin hyvä areena asioiden kirkastamiselle itselleni. Ehkäpä tulee kirjoitettua joskus myös poikkeuksellisesti joku ajatus, joka kiinnostaa jotakuta muuta. Ammattini puolestahan mietiskelen erityisesti luovuuteen ja innovatiivisuuteen liittyviä asioita, mutta yleisemmätkin yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat. Tällä hetkellä minua kiinnostaa erityisesti,  miksi pieni ei enää olekaan kaunista.

Tästä se lähtee!