keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Liki 100 päivää - ennakkojuttu

Monissa hommissa 100 ensimmäistä päivää ovat hyvinkin ratkaisevia. Minulla tuo luku SUL:n puheenjohtajana täyttyy viikon päästä. Ennen satasen täyttymistä on edessä vielä ensi viikonlopun liittovaltuuston kokous, jossa esiinnyn ensimmäistä kertaa puheenjohtajana. Kokoukseen on valmistauduttu monin tavoin kun on neuvoteltu EM-kisojen luvuista ja luodattu nykyisyyttä ja tulevaisuutta muun muassa analyysiryhmässä ja talouden tasapainotusryhmässä.

Jätetään vielä ryhmien tuotosten esittely viikonlopulle mutta seuraavassa on joitakin tämän hetkisiä tunnelmia yleisesti (näitä on julkaistu myös tuoreimman Yleisurheilun kuvalehden kolumnissa). Saa nähdä, kuinka äijän liittovaltuuston kokouksessa käy ja millaiset ovat tunnelmat kun 100 päivää oikeasti täyttyvät?

Kun tulin valituksi puheenjohtajan tehtävään onnittelujen jälkeen tuli ihmetteleviä kyselyjä, tiesinkö mihin oikein pääni laitoin. Kysyjien mielessä lienevät olleet EM-kisojen tappiot, kohtalaisen vaatimaton kisamenestys ja yleisurheilun ympärillä vellonut epämiellyttävä keskustelu. Kuitenkin, nyt kun olen ollut muutaman kuukauden puheenjohtajana, ovat tuntemukset hyvin positiiviset. Mitenkäs näin?
Keskeisimmässä roolissa hyvään mieleen ovat olleet urheilijat ja heidän parhaat kaverinsa valmentajat. Loistavat urheilusuoritukset ovat kääntäneet keskustelun suunnan julkisuudessa hyvin myönteiseksi lajiamme kohtaan. Eivätkä vain kilpailusuoritukset. Hienot esiintymiset mediassa ja iloinen tekemisen meininki ovat tulleet ansionsa mukaisesti noteeratuksi.

Valintani jälkeen minulle annettiin myös kuva toraisesta ja eri suuntiin vetävästä yleisurheiluperheestä. Toki näin osittain on ollutkin ja työtä saumattoman yhteishengen luomiseksi riittää edelleen. Kehittämisen ilmapiirin olen kuitenkin kokenut erittäin hyväksi. Yleisurheiluväki on uudistumiskykyistä ja kun asiat tuodaan rehellisesti ja avoimesti esille, rakentavaan keskusteluun päästään vaikeuksitta. Olen nauttinut saadessani olla rakentamassa suomalaisen yleisurheilun tulevaisuutta.
Suuri mörkö on ollut EM-kisojen tappiosumma. No, turkkiin tuli ihan kunnolla. Se ei kuitenkaan lamauta suomalaisen yleisurheilun tulevaisuutta. Loppulitviikki ei muodostunut pahimpien ennusteiden mukaiseksi kiitos yhteistyökumppaneiden. Yleisurheiluperheestä toki varallisuutta katoaa, mutta tukisäätiön suopealla avustuksella vaikutukset toimintaan jäävät hyvin rajallisiksi. Tämä on nyt kuitenkin hyvän nousuvireen aikana tärkeintä.

Lähitulevaisuuden suurena haasteena näen yleisurheilun roolin hakemisen osana suomalaisen urheilun muutosta. Aluetasolla tarvitaan aivan uudenlaista yhteistyöotetta ja erityistä huolta aiheuttaa nykyjärjestelmän kyky tuottaa riittävästi nuoria huipun kynnykselle. Näistä asioista toivon rakentavaa keskustelua Olympiakomitean ja Valon kanssa. Olympiakomitean johdon kanssa tapasimmekin tällä viikolla ja keskustelu oli sopivan kriittistä mutta rakentavaa. SUL:n strategiahan näissä asioissa on keskustelujen pohjaksi selvä; luotamme edelleen vahvaan ja uudistuvaan seurakenttään. Vahvojen seurojen kautta kehittyy suomalainen urheilu kokonaisuudessaan ja pystymme tukemaan myös alueellisten akatemioiden toimintaa.
Ja nyt laatimaan esitystä liittovaltuuston kokoukseen…