Valon hallitus ja urheilun suunta

Uuden urheilun keskusjärjestön, Valon, alku on ollut osin takkuinen. Keskeisenä syynä tähän on ollut se, että suuri osa isoista lajiliitoista ei ole vielä liittynyt Valoon. Syitä tähän lienee useita, jopa joitakin urheilun toimijoiden henkilökohtaisia motiiveja on mainittu. Keskeisenä syynä lienee ollut suhtautuminen aluejärjestöjen rooliin. Myös rahanjako huippu-urheilun ja muiden liikunnan osa-alueiden välillä on herättänyt intohimoja.

Tulin jostain syystä keväällä nimitetyksi Valon hallituksen ehdollepanotoimikuntaan. Toimikunta on tänään tehnyt esityksensä hallituksen kokoonpanosta (ks. http://www.valo.fi/@Bin/419934/Valon%20hallitusehdokkaiden%20esittely.pdf). Se tulee varmaankin herättämään myös keskustelua ja ihmetteleviä mielipiteitä. Oman käsitykseni mukaan toimikunta teki rauhassa työtään ja pyrki aikaansaamaan ehdotukseksi kokoonpanon, jossa esitettyjen henkilöiden osaamisten ja taustojen summa mahdollistaisi suomalaisessa urheilussa tarvittavan muutoksen tekemisen. Kunnioitimme jäsenjärjestöjen tekemiä ehdotuksia, mutta otimme myös meille sälytetyn henkilöiden etsintätehtävän vakavissamme. Mandaattiajattelusta pyrimme tietoisesti eroon.

Mitä tämän hallituksen sitten pitäisi mielestäni tehdä? Puheenjohtajaehdotus kielii siitä, että toiminunnan mielestä valtakunnallisia päällekkäisiä rakenteita on purettava. Rakenteita yläpäästä on kevennettävä ja resursseja siirrettävä lähemmäs kenttää. Aluejärjestöt (tai aluetoiminta) on saatava paremmin mukaan yhteisiin kehittämistalkoisiin (ks. blogini 15.5.2013 näillä sivuilla). Olympiakomitean, Valon, lajiliittojen ja seurojen on kehitettävä kokonaan uusi malli alueille. Lasten ja nuorten liikkumisen edistämisestä on varmaankin helpoimmin löydettävissä se yhteistoiminnan alue, jolla pannaan ensiksi tuulemaan. Siitä hyötyvät niin huippu-urheilu kuin terveysliikuntakin. Päällekkäisyyksien poistamisen seurauksena resursseja vapautuu kaikkien hyväksi.

Toivoisin, että uuden aikanaan valittavan hallituksen myötä Valon pattitilanne laukeaa. Omiin oppeihini tukeutuen en oikein osaa pitää nykytilannetta hyvänä. Suomi on aivan liian pieni maa kestämään tarpeetonta sisäistä kahinointia. Päinvastoin järkeni mukaan meillä pitäisi olla korkean sosiaalisen pääoman maana mahdollista löytää sellaisia yhdessä tekemisen muotoja, joilla visio ”olemme maailman liikkuvin urheilukansa 2020” ei jää jälkipolville vitsin aiheeksi. Elämme tänä syksynä eräänlaista kulminaatiopistettä tuon vision uskottavuuden näkökulmasta.

Veikkausvaroilla radikaaliin nousuun

En ole kovinkaan huolissani Suomen palkkatasosta, veroista tai vaikkapa työurien pituuksista. Olen huolissani suomaisesta innovaatiojärjestelmästä ja sen kyvystä tuottaa kestävää kilpailukykyä. Kykymme tuottaa esimerkiksi tuottavuusinnovaatioita tai todella radikaaleja innovaatioita ei ole riittävällä tasolla. Kyse on mikrotason asioista, ei makrotason prosenteista ja vuosista. Tämä keskustelunaihe jää jatkuvasti ekonomistien mielitermien jalkoihin.

Radikaalien innovaatioiden tuottaminen vaatii radikaaliutta myös niiden tuottamisessa. Tutkiessamme Yhdysvalloissa toimivan DARPA:n mallia havaitsimme sen toimivan hyvin eri tavalla kuin mitä meillä mikään taho toimii. DARPA:han on Yhdysvalojen puolustusteollisuutta lähellä toimiva tutkimusyksikkö, jonka sivutuotteena on syntynyt siviiliyhteiskuntaan mm. sellaisia innovaatioita kuin internet ja GPS. DARPA hyljeksii sellaista standardimenettelyä kuin vertaisarviointia rahoituksen myöntämisessä. Lähes ainoa kriteeri on vision hulluus ja kehittäjien intohimo.

DARPA:lla on toki huikeasti enemmän resursseja käytettävissä kuin Suomessa voisimme kuvitella saavamme tällaisiin toimintamalleihin. Olisiko meidän kuitenkin jotenkin mahdollista saada vaikka pienimuotoisempi darpalainen areena maahamme? Suomen Akatemia ja Tekes rahoittavat ansiokkaasti tutkimusta ja innovaatioita. Strategisen huippuosaamisen keskukset (SHOK:it) tuovat oman hyvän lisänsä innovaatiojärjestelmäämme. Darpalaiseen toimintatapaan näissä ei kuitenkaan ole juurikaan päästy.

Kun vaikeroi, niin olisi kai hyvä myös ehdottaa jotain ratkaisua. Niinpä sen teen. Veikkaus käyttää käsittääkseni tieteen tukemiseen noin 110 miljoonaa euroa. Näillä rahoilla voisi mielestäni rakentaa jotain todella uutta – esimerkiksi Suomen ”DARPA-areenan”. Sen toimintaa ohjaisi paremminkin hullu visionäärisyys kuin normaalit rahoituskriteerit. Veikkauksen toimintafilosofiaan tällainen uuden luominen sopisi mielestäni huomattavasti paremmin kuin vanhojen rakenteiden rahoittaminen. Kannattaisiko kokeilla?