Sirkus Kiinassa

Osallistuin toista kertaa Suomen edustajana IAAF:n kongressiin. Edellisellä kerralla ohjelmassa ei ollut henkilövalintoja, joten silloin tunnelmat olivat hyvinkin rauhalliset ja vähän kiivaampaa keskustelua herättivät vain muutamat sääntökysymykset. Nyt tehtiin henkilövalintoja ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua lievästi kulunutta sanontaa käyttäen.

Puheenjohtajakampanja oli jatkunut jo pitkään. Luulisinpa, että sekä Bubka että Coe käyttivät kampanjaansa pari miljoonaa euroa. Lentokilometrejä, tapaamisia ja sähköpostiviestejä oli hirmuinen määrä. Ehdokkaat lupailivat monenlaisia asioita yleisurheilun edistämiseksi. Oma vaikutelmani on kuitenkin se, että näillä ei kovin suurta merkitystä ollut; valinta tapahtui pitkälti ehdokkaiden ja persoonaan ja taustaan perustuen.

Tärkeässä osassa oli myös perinteisesti eri maiden omien etujen ajaminen, liittoutumien hakeminen ja lehmänkauppojen tekeminen. Kyseessä oli jälleen epäilyttävä perinteinen sirkus pitkien puukkojen öineen edeltäen valintaa. Sellainen ei ole kunniaksi edelleenkään yleisurheilulle näissä prosesseissa. Kun valintakokous sitten alkoi, tuli Bubkan ilmettä katsoessani mieleeni Anssi Kukkosen selostus Münchenin kympiltä ”Puttemans on lyöty mies”; Sergei tiesi olevansa lyöty mies jo ennen äänestystä. Hän kesti tilaisuudessa tappionsa hienosti; illalla pienemmässä piirissä kiukkua oli sitten kyllä ilmassa. Seb valittiin ja hän oli keskusteluissamme hyvin kiitollinen tuestamme; ”It has been a long road” hän totesi väsyneenä mutta onnellisena. Tästä on hyvä jatkaa.

Suomen kannalta hienosti Antti Pihlakoski pääsi IAAF:n hallitukseen. Antti teki eriomaisen kampanjan ja taisteli tiensä sinnikkäästi läpi pitkien puukkojen yön parhaaseen eurooppalaisen ehdokkaan äänimäärään. Antin matkat maanosien kokouksiin olivat ilmeisen ratkaisevassa osassa. Hän tuntui saavan merkittävän äänisaaliin myös Euroopan ulkopuolelta. Antin pitkä kansainvälinen ura ja vaikkapa menestyksekkäät Paavo Nurmen kisat edistivät varmasti myös valintaa. Erityisen ilahtunut olen siitä, että SUL:n ja Antin kärkenä ajamat läpinäkyvyys- ja antidopingteemat purivat hyvin. Ne otetaan siis vakavasti yleisurheilun piirissä. Näitä teemoja ajetaan jatkossakin ja nyt meillä on mies IAAF:n hallituksessa niitä ajamassa!

Muutoin päällimmäisenä tunnelmana jäi edelleen ihmetykseksi se, kuinka erilaisista jäsenistä kansainvälinen yleisurheiluperhe koostuu. Kuinka tällaista joukkoa on ylipäätään mahdollista johtaa? Yksi esimerkki tästä on se, että äänestykset meinasivat mennä ihan lekkeripeliksi jo ennen kuin ne alkoivatkaan. Osa edustajista halusi paperilappuäänestyksen sähköisen äänestyksen sijasta; lienevätkö ajatelleet että äänestyshärveleissä asuu itse piru tai poppaukko, joka järjestelee äänestyksen tuloksia. No, toki sähköisessä äänestyksessä riskinsä on, mutta nykyajan sujuva menetelmä se on. Onneksi Lauri Tarasti oli nuotittanut puheenjohtaja Diackin kunnolla ja hässäkästä selvittiin sujuvasti eteenpäin.

Kyllä omat haasteeni Urheiluliiton puheenjohtajana tuntuvat aika pieniltä Sebin monikulttuurisiin haasteisiin verrattuna. Haasteita kuitenkin omassa hommassanikin riittää kun tähtäimessä on kolmas suomalaisen yleisurheilun huippukausi. Tulen jatkossakin laittamaan täysillä panokseni kotimaan kentille ja suomalaisen yleisurheilun edistämiseen. Nyt se on entistä paremmin mahdollista, kun meillä on oma mies IAAF:n ja EA:n hallituksissa kansainvälistä siipeä hoitamassa. Luotan vahvasti tiimityöhön niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin asioissa.

The kind is dead, long live the king! Tämä sirkus on päättynyt ja ”toppatakkiukot” (melko kehno vertaus näin kuumassa säässä) siirtyvät katsomoihin täällä Pekingissä. Kohta todelliset yleisurheilun pääosan esittäjät pääsevät areenalle. Antoisia kisapäiviä!

Tämä teksti on julkaistu ensiksi osoitteessa www.yleisurheilu.fi

Muurahaiset ja heinäsirkat – saksalaiset, kreikkalaiset ja suomalaiset

Euroopan nykytilanne on haastava ja huolestuttava. Samassa yhteisössä on monenlaisia kulttuureja ja yhteentörmäyksiltä on vaikea välttyä. Erityisesti Kreikan talouskriisin hoitaminen on ajanut maita vastakkain. Tiukkaan kuriin ja työntekoon perustuva Saksan ajama politiikka on toisessa ääripäässä ja ahdingossa olevan Kreikan noudattama huoleton tuhlailun linja toisessa ääripäässä.

Tätä tilannetta seuratessa tulee mieleeni Aisopoksen eläinsatu muurahaisesta ja heinäsirkasta. Kesän aikana muurahainen keräsi ahkerasti jokaisen palan ruokaa, joka osui sen tielle varastoiden sen pahan päivän varalle. Heinäsirkka nautti kauniista kesäpäivistä, pomppi ympäriinsä ja soitteli vain viuluaan. Nähdessään muurahaisen hikoilemassa ruokakuormansa alla heinäsirkka naureskeli pilkallisesti työnarkomaaniystävälleen. Talvi viimein koitti ja muurahainen nautti elämästä pesässään kylläisenä. Heinäsirkalla varastoa ei ollut ja se kärvisteli kylmissään ruokaa etsiskellen. Turhaan. Ja samalla se oli raivoissaan muurahaiselle, jolta ruokaa huolettomalle veijarille ei herunut.

Saksalaiset näyttävät noudattavan muurahaistaktiikkaa ja kreikkalaiset ovat käyttäneet heinäsirkkataktiikkaa. Saksalaismuurahaisten tilanne näyttää olevan huomattavasti parempi kuin kreikkalaisheinäsirkkojen. Siispä uskoisin muurahaistaktiikan olevan lähempänä oikeaa kuin heinäsirkkataktiikan. Nyt Euroopassa mietitään kovasti kuinka heinäsirkka pelastetaan, koska sitäkin tarvitaan. Uusia tuhoutuvia heinäsirkkoja ei haluta ja toisaalta ei haluta esimerkkiä siitä, että holtittoman elämän jälkeen selviää muiden avulla kuin koiras veräjästä.  Muurahaisvaltiot vaativat joka tapauksessa tiukkaa linjaa ja heinäsirkkavaltiot lievempää linjaa. Haaste tässä tasapainoilussa on kova enkä tässä kolumnissa ota sen enempää kantaa tilanteeseen. Toivotan onnea ja menestystä politikoille. Siirrytäänpä Suomeen.

Me suomalaiset samaistumme enemmän muurahaisiin ja varmasti perusasenteemme on saksalaista linjaa muistuttanutkin. Meidän pitäisi siis olla voittajien puolella. Nyt vain tuntuu, että suomalaismuurahaisista on ollut veto vähän kadoksissa; raahaudumme eteenpäin, vauhti ei riitä ja varastot hupenevat. Suomalaismuurahaiset uupuvat mielestäni ennen kaikkea sen takia että meille kerrotaan, ettei täällä pysty menestymään vaikka ahkerasti raataisikin. Makrotaloustekijät eivät muka suosi bisneksentekoa ja alakulo on levinnyt. Itse en tähän kuitenkaan usko, ongelmat ovat mikrotaloustekijöissä ja erityisesti liiallisessa byrokratiassa. Teemme uskomattoman paljon turhaa työtä sinne tänne säntäillen typerien säännösten ja huonon johtamisen takia. Väsähtää sitä vähemmästäkin.

Tarvitsemme näin kesän kunniaksi vain muutaman kunnon heinäsirkkamaisen loikan korkeuksiin. Liiallisen byrokratian ja sääntelyn kahleet on tosin aukaistava; muutoin pomppu ei nouse. Sotketaan (toivottavasti) hyvin levätyn loman jälkeen vapaus, ilo, luovuus ja innostus yhteen perinteisen työmoraaliimme kanssa. Sillä kyllä maailmalla pärjätään!  

Yleisurheilun ekosysteemi

Tämä teksti on julkaistu ensin Suomen Urheiluliiton kotisivuilla osoitteessa www.yleisurheilu.fi.

Suomalaisessa urheilussa on ollut käynnissä voimakas muutosprosessi. Organisaatioita on yhdistetty ja luotu uusia toimintamalleja ja rakenteita. Menestystä on rakennettu elintärkeiden ilon, intohimon ja innostuksen varaan. Hyvä näin. Urheilu kohtaa kuitenkin tulevaisuudessa entisestään kiihtyvän muutoksen ympäristössään. On hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä tuo muutos tarkoittaa urheilun rakenteiden ja bisneslogiikan näkökulmasta. Väitän että suomalainen urheilumaailma (kuten myös yritysmaailmakin) kohtaa tulevan muutoksen liian hierarkkisilla rakenteilla.

Lähdetäänpä tarkastelemaan ensin yleistä bisneslogiikan muutosta. Parinkymmenen vuoden takaisten käsitteiden kuten klusterit, arvoketjut ja ydinosaamiset hyödyllisyys taloudellisen ajattelun pohjana alkaa olla henkitoreissaan. Vielä Nokian nousu tapahtui tuossa entisessä maailmassa. Digitalisaatio ja internettalous on muuttanut tilannetta merkittävästi: uuden bisneslogiikan ydintermejä ovat ekosysteemit, kehitysalustat, lähiteknologiat, arvoverkostot, joukkoistaminen jne. Tietoa ja toimijoita on digitaalisessa ympäristössä valtavasti ja kyse on ympäristön oikeanlaisesta hyödyntämistä kokeilevissa prosesseissa enneminkin kuin hierarkkisissa suunnitteluprosesseissa. Toiminta tapahtuu enenevästi osin itseohjautuvissa ekosysteemeissä. Näistä valtavimpia ovat esimerkiksi Googlen, Applen ja Microsoftin johtamat ekosysteemit.

Yleisurheilussakin olemme piirtäneet tähän asti hierarkkisia organisaatiokaavioita, joissa on lukuisia tasoja alimmalla tasolla tulevat varsinaiset toimijat. Pelkästään tällaiset asioiden kuvaamistavat eivät riitä nykytilanteeseen. Olemmekin siirtyneet ekosysteemiajatteluun. Yleisurheiluperheen ekosysteemi koostuu kolmesta osasta: uloimmalla tasolla on fyysinen alusta, jossa ovat yleisurheiluperheen toimijat erilaisine kumppaneineen. Sen sisällä on virtuaalinen alusta, joka toimii digitaaliympäristössä erilaisilla nettialustoilla ja sosiaalisessa mediassa. Keskellä on Suomen Urheiluliitto, joka on ekosysteemin toiminnan mahdollistaja; ei mikään hierarkian ylimmältä tasolta toimintaa ohjaava sekä komentoja ja määräyksiä antava toimija. Yleisurheilun ekosysteemiajattelua on hahmoteltu alla olevassa kuviossa.

Olemme yleisurheilussa olleet aiemmin jälkijunassa virtuaalialustan kehittämisessä. Kuitenkin erityisesti nuorempien sukupolvien elämästä suuri osa tapahtuu virtuaalimaailmassa. Nyt olemme siirtyneet voimalla virtaalialustan kehittämisen eturiviin. Tuotamme jatkuvasti virtuaalialustalle yleisurheilua ja hyvinvointia käsittelevää materiaalia. Tästä hyvänä esimerkkinä on juuri käynnistyvä yleisurheilun netti-TV. Haluamme palvella parhaalla mahdollisella tavalla urheilijoita, liikkujia, faneja, järjestöihmisiä ja muita yleisurheilutoimijoita heidän elämystensä täydellistämisessä.

Ekosysteemiajatteluun kuuluu elimellisesti kokeilukulttuuri ja se, että sitä rakennetaan kaikkien toimijoiden yhteistyönä. Haastankin kaikki yleisurheilutoimijat kehittämään ekosysteemiämme. Sisältöjä kyllä virtuaalialustalle mahtuu, olivatpa ne sitten esimerkiksi treenivideoita ja vaikkapa kirjoituksia. Saisikohan sinne jopa yleisurheilupelinkin? Rohkeasti vain omia sisältöjä tuottamaan!

Jottei totuus unohtuisi, niin varsinainen urheilu ja liikunta tapahtuvat edelleen fyysisellä alustalla. Siellä näyttää juuri nyt nousujohteiselta. Harrastajamäärät ovat edelleen kasvussa ja urheilijat tuntuvat olevan kovassa iskussa. Toivotan yleisurheiluihmisille hyvää kesää menestyksekkäitä kisapäiviä odotellen ja ekosysteemiämme kehitellen.

Innovaatioautomaatiosta suomalainen menestystekijä?

Innovaatioautomaatio on varsin uusi aihealue, jota parhaillaan käynnistellään strategisen huippuosaamisen keskuksessa (SHOK) DIGILEssä. Siitä ei varsinaisesti löydy tutkimusta edes maailmalta, mutta siihen pohjautuvalla liiketoiminnalla on nähtävissä suuria mahdollisuuksia Suomessa.

Kun innovaatioprosessien eri vaiheessa osataan automatisoida esimerkiksi big datan hyödyntämistä ja innovaatioprosessien yhteistoimintaa ovat nähtävissä olevat hyödyt valtavia. Esimerkiksi Shaughnessy (2014) kommentoi asiaa: “What you have now is a set of data streams that will allow you to automate your company’s innovation priorities. The data is reflecting what needs to be changed in your product to make it perform its functions in ways that are better suited to different types of users.” “The likelihood is that innovation programs in the future will be much better coordinated within a system, and they will be dictated by algorithms rather than decision making.”

Internet-talous ja ”computer aided innovation” mahdollistavat innovaatioprosessien laadun ja määrän merkittävän parantamisen. Tällä hetkellä puuttuu kuitenkin holistinen ja riittävän lähellä käytäntöä oleva tutkimus asian edistämiseksi. Innovaatioautomaation alustavaa pelikenttää on kuvattu alla olevassa kuviossa.





Kun aletaan tutkia innovaatioautomaatiota, miten se tulisi tehdä? Internet-talous on muuttanut tarvittavan tutkimuksen logiikkaa merkittävästi. Perinteiset tiedeputket eivät useinkaan sovellu nykyisen bisneslogiikan tutkimukseen; ne ovat auttamatta liian hitaita. Alla olevan kuvion yläreitti kuvaa sitä tietä, jota tutkimuksessa on tarkoitus hakea. Sen pohjana ovat Hursserlin ja Heideggerin fenomenologiasta tutut argumentit sekä Hintikan mahdollisten maailmojen semantiikasta tutut piirteet.



DIGILEssä ollaan tämän vuoden kuluessa luomassa tieteellistä pelikenttää innovaatioautomaation tutkimukselle tavoitteena SRA (strategic research agenda). Pelikentän rakentamisprosessiin kutsutaan kaikki suomalaiset yliopistot ja tutkimuslaitokset omilla osaamisalueillaan hyötymään aihealueen valtavasta potentiaalista ja hyödyttämään suomalaista yhteiskuntaa uusien mahdollisuuksien avaamista. Osallistumisesta lisää täällä.

SRA:n toteuttamisella ja siitä poikivilla tutkimushankkeilla pystytään panostamaan alussa olevaan ja Suomen kannalta merkittävään tutkimusaiheeseen. Samalla voisimme verkostoitua alan parhaan tietämyksen kanssa maailmalla ja levittää tietoa suomalaisesta eturivin tutkimuksesta. Tärkeää olisi saada alan kotimaiset toimijat yhteen ja luoda tarvittava kriittinen massa oraalla olevan tutkimusaiheen ympärille.

Tämä kirjoitus on julkaistu ensimmäiseksi Digile Oy:n vierasblogina.

Uusi bisneslogiikka, tutkimus ja innovaatiot

Lueskelin pääministerin johtaman Tutkimus- ja innovaationeuvoston linjausta  "Uudistuva Suomi: tutkimus- ja innovaatiopolitiikan suunta 2015-2020". Linjauksessa on paljon tavaraa ja aihealuetta on käsitelty kattavan monipuolisesti.

Tällaisten linjausten teko on äärimmäisen hankalaa ja dokumentti ei ole huono. Toisaalta siitä jää kuva toiveiden tynnyrinä ja toiveiden toteuttamisesta jää pelottavan hämmentävä kuva. Hämärän peittoon jäävät esimerkiksi mitä oikeasti tarkoitetaan sellaisilla osin ristiriitaisilla käsitteillä kuten erikostuminen / rajojen ylittäminen, korkeatasoinen tutkimus / tutkimuksen yhteiskunnallinen vaikuttavuus tai julkisen vallan tehostaminen / innovaatioiden edistäminen. Yksi mieltäni askarruttava kysymys koskee jo sitä, millaista tutkimusta tulisi tukea muuttuvassa maailmassa.

Lähdetäänpä tarkastelemaan bisneslogiikan muutosta tutkimuksen määrittelyn pohjaksi. Vielä parinkymmenen vuoden takaisten käsitteiden kuten klusterit, arvoketjut ja ydinosaamiset hyödyllisyys taloudellisen ajattelun pohjana alkaa olla henkitoreissaan. Kuitenkin vielä Nokian nousu tapahtui tuossa entisessä maailmassa. Maailma rakentui pitkälti siinä ympäristössä, jossa tiedettä tehtiin yliopistoissa sekä tutkimuslaitoksissa ja näitä tuloksia sovellettiin yritysten tuotekehitysosastoilla ja viimein tuotteet saavuttivat kuluttajan. Tämä malli on vaarassa, sillä tunnettu innovaatiotutkija von Hippel jopa ennustaa yritysten T&K-osastojen häviävän lähitulevaisuudessa uuden bisneslogiikan vuoksi.

Internettalous on nimittäin muuttanut tilannetta merkittävästi: uuden bisneslogiikan ydintermejä ovat ekosysteemit, kehitysalustat, lähiteknologiat, arvoverkostot, joukkoistaminen jne. Dataa ja toimijoita on verkossa valtavasti ja kyse on ympäristön oikeanlaisesta hyödyntämistä kokeilevissa prosesseissa enneminkin kuin tieteellisestä ongelmanmäärittelystä ja siihen liittyvästä perinteisestä tieteellisestä prosessista. Perinteiset tutkimusmallit ovat monessa tilanteissa auttamattoman hitaita eikä niissä ole totuttu tarvittaviin kokeileviin monimutkaisten informaatiovirtojen ja toimijoiden hallintaan. Alla olleva Digile Oy:n diasarjasta otettu kuva havainnollistaa tilannetta.

 

Edellä oleva juoksutus tähtää sen ymmärtämiseen, kuinka tärkeää on ymmärtää, millaista ”huippututkimusta” tarvitsemme nykyaikana edistääksemme innovaatiotoimintaa. Tarvitsemme edelleen ilman muuta alempaa polkua noudattavia prosesseja, joista syntyy innovaatioita pitkällä tähtäimellä. Mutta missä on tila ylemmän tien tutkimukselle? Kuinka Suomen akatemia suhtautuu tällaiseen tutkimukseen? Esimerkiksi Tekes vaatii SHOK:ien (strategisen huippuosaamisen keskittymät) hankkeilta tutkimuksellisuutta. Valitettavasti kuitenkin lähes ainoana tutkimuksellisuutena tunnutaan hyväksyvän kuvion alemman polun tie. Näin ei saisi olla, vaan myös kokeileviin prosesseihin olisi panostettava tutkimuksellisesti, jotta innovaatioita syntyisi.

Miksi näin ei tehdä? Uskon, että käytäntöä lähellä olevaan tutkimukseen liittyvä viitekehys puuttuu politiikkaa suuntaavien ja rahoitusta myöntävien ihmisten päistä. Kuitenkin tälle on luonut pohjaa jo filosofi ja fenomenologi Husserl 1800-luvulla  jakamalla tieteen eksaktiin ja ankaraan suuntaukseen. Eksaktia tiedettä ohjaavat teoria ja perinteiset tieteelliset menetelmät, ankaraa käytäntö kaikessa ankaruudessaan. Käytäntölähtöiselle tutkimukselle on myös tämän jälkeen luotu mielestäni kestävä pohja, mutta se on valitettavasti jäänyt niin keskusteluissa kuin rahoituksessakin pieneen marginaaliin.

Väitän, että yksi tärkeimmistä tutkimus- ja innovaatiopolitiikan tehtävistä on internettalouden vaatiman tutkimuksen linjaaminen ja sen toteuttamien myös käytännössä. Nyt tätä ei ole valitettavasti tehty.