Muurahaiset ja heinäsirkat – saksalaiset, kreikkalaiset ja suomalaiset

Euroopan nykytilanne on haastava ja huolestuttava. Samassa yhteisössä on monenlaisia kulttuureja ja yhteentörmäyksiltä on vaikea välttyä. Erityisesti Kreikan talouskriisin hoitaminen on ajanut maita vastakkain. Tiukkaan kuriin ja työntekoon perustuva Saksan ajama politiikka on toisessa ääripäässä ja ahdingossa olevan Kreikan noudattama huoleton tuhlailun linja toisessa ääripäässä.

Tätä tilannetta seuratessa tulee mieleeni Aisopoksen eläinsatu muurahaisesta ja heinäsirkasta. Kesän aikana muurahainen keräsi ahkerasti jokaisen palan ruokaa, joka osui sen tielle varastoiden sen pahan päivän varalle. Heinäsirkka nautti kauniista kesäpäivistä, pomppi ympäriinsä ja soitteli vain viuluaan. Nähdessään muurahaisen hikoilemassa ruokakuormansa alla heinäsirkka naureskeli pilkallisesti työnarkomaaniystävälleen. Talvi viimein koitti ja muurahainen nautti elämästä pesässään kylläisenä. Heinäsirkalla varastoa ei ollut ja se kärvisteli kylmissään ruokaa etsiskellen. Turhaan. Ja samalla se oli raivoissaan muurahaiselle, jolta ruokaa huolettomalle veijarille ei herunut.

Saksalaiset näyttävät noudattavan muurahaistaktiikkaa ja kreikkalaiset ovat käyttäneet heinäsirkkataktiikkaa. Saksalaismuurahaisten tilanne näyttää olevan huomattavasti parempi kuin kreikkalaisheinäsirkkojen. Siispä uskoisin muurahaistaktiikan olevan lähempänä oikeaa kuin heinäsirkkataktiikan. Nyt Euroopassa mietitään kovasti kuinka heinäsirkka pelastetaan, koska sitäkin tarvitaan. Uusia tuhoutuvia heinäsirkkoja ei haluta ja toisaalta ei haluta esimerkkiä siitä, että holtittoman elämän jälkeen selviää muiden avulla kuin koiras veräjästä.  Muurahaisvaltiot vaativat joka tapauksessa tiukkaa linjaa ja heinäsirkkavaltiot lievempää linjaa. Haaste tässä tasapainoilussa on kova enkä tässä kolumnissa ota sen enempää kantaa tilanteeseen. Toivotan onnea ja menestystä politikoille. Siirrytäänpä Suomeen.

Me suomalaiset samaistumme enemmän muurahaisiin ja varmasti perusasenteemme on saksalaista linjaa muistuttanutkin. Meidän pitäisi siis olla voittajien puolella. Nyt vain tuntuu, että suomalaismuurahaisista on ollut veto vähän kadoksissa; raahaudumme eteenpäin, vauhti ei riitä ja varastot hupenevat. Suomalaismuurahaiset uupuvat mielestäni ennen kaikkea sen takia että meille kerrotaan, ettei täällä pysty menestymään vaikka ahkerasti raataisikin. Makrotaloustekijät eivät muka suosi bisneksentekoa ja alakulo on levinnyt. Itse en tähän kuitenkaan usko, ongelmat ovat mikrotaloustekijöissä ja erityisesti liiallisessa byrokratiassa. Teemme uskomattoman paljon turhaa työtä sinne tänne säntäillen typerien säännösten ja huonon johtamisen takia. Väsähtää sitä vähemmästäkin.

Tarvitsemme näin kesän kunniaksi vain muutaman kunnon heinäsirkkamaisen loikan korkeuksiin. Liiallisen byrokratian ja sääntelyn kahleet on tosin aukaistava; muutoin pomppu ei nouse. Sotketaan (toivottavasti) hyvin levätyn loman jälkeen vapaus, ilo, luovuus ja innostus yhteen perinteisen työmoraaliimme kanssa. Sillä kyllä maailmalla pärjätään!