Taloudellisen tilanteen ja EK:n johtajavaihdosten takia suomalaisten palkkataso on noussut keskeiseksi puheenaiheeksi. Työnantajapuolella nykyinen palkkataso koetaan kilpailukyvyn esteeksi. Itse ruokin omaa ajatteluani lukemalla kahden fiksun miehen ulostuloja asiasta: Mika Anttosen ajatuksia Talouselämästä http://www.talouselama.fi/uutiset/mika+anttonen+palkkojen+alentaminen+pitaa+aloittaa+eliitista/a2160196 ja Antti Hautamäen pohdintoja hänen blogissaan http://www.kestavainnovaatio.fi/.
Anttonen toteaa: "Palkkaratkaisu pitäisi aloittaa taloudellisesta eliitistä. Olisi kovin hienoa, jos suuryritysten johtoryhmät yksipuolisesti alentaisivat itse omia palkkojaan. 10–20 prosentin alennus, ilman mitään ennakkoehtoja. Jos ollaan isänmaan asioista aidosti kiinnostuneita, niin tällaisen esimerkin näyttäminen ei pitäisi olla ylivoimaista." Näin juuri se on. Mikään ei ole johtamisessa niin vaikuttavaa kuin oman esimerkin antaminen. Muutoinkin johtajien kovien palkkojen perustelu yrityksen menestyksen takuuna lienee aikamoinen myytti. Minulla ei ole evidenssiä siitä, että esimerkiksi suuret bonukset ja optiot johtaisivat yritysten menestykseen. Eiköhän Nokiankin alamäki alkanut siitä kun optiomiljonäärien ruuduilla alkoi pyöriä huviloiden ja veneiden kuvia enemmän kuin bisnesanalyysejä.
Hautamäki kirjoittaa blogissaan "Suomalaisen teollisuuden pitäisi nyt huolestua työn tuottavuudesta ja panostaa
siihen esimerkiksi ottamalla tehokkaasti käyttöön tietotekniikkaa. Väitän
että suomalainen teollisuus on laiminlyönyt työn tuottavuuden
nostamisen. Tätä laiminlyöntiä yritetään nyt korjata vaatimalla
palkkapidättyvyyttä. Tässä omat laiminlyönnit siirretään työntekijöiden
maksettaviksi.
Työn tuottavuutta voidaan
nostaa innovaatioilla. Väitteeni tarkoittaa tältä kannalta sitä että
teollisuutemme ei ole panostanut tuottavuutta lisääviin
innovaatioihin, jotka ovat usein yhdistelmiä uudesta teknologiasta ja
uusista toimintatavoista." Antin analyysi osuu naulan kantaan. Tuottavuuttavuutta lisäävien innovaatioiden lisääminen pitää teollisuuden Suomessa. Fiksusti toimimalla ja uusia menetelmiä käyttämällä tuottavuutta on parannnettavissa merkittävästi. Me olemme käyttäneet esimerkiksi taiteen menetelmiä menestyksellisesti tuottavuusinnovatioiden luomisessa. Niissä on paljon potentiaalia.
Kilpailu- ja innovaatiokyvyn parantaminen vaatii erilaisia pääomia: esimerkiksi taloudellista pääomaa, henkistä pääomaa ja sosiaalista pääoma. Itse olen korostanut sosiaalisen pääoman erityistä merkitystä, koska sen avulla mobilisoidaan kaikki muut pääomat. Sosiaalisen pääoman keskeisin elementti on luottamus ja siihen liittyvä eri osapuolten keskeinen kunnioittaminen. Anttosen ajatusten toteuttaminen loisi edellytyksiä sosiaalisen pääoman vahvistumiselle, jonka avulla pystyttäisiin edistämään Hautamäen peräänkuuluttamia tuottavuusinnovaatioita uusin ja koko porukan mukaan ottavin menetelmin. Niillä Suomen kilpailukyky turvataan!