Viimeaikaiset tapahtumat
ovat saaneet olon kuitenkin vähän tuskaiseksi. Ongelmallisia kysymyksiä on
ainakin kolme: 1) Voikohan tuollaisiin aiheisiin saada tässä tilanteessa rahoitusta?
2) Millaisiin käytännön ongelmiin tutkimushanke toteutuessaan voi ajautua? 3) Kuinka
itse suhtaudun yhteistyöhön varsin
epäilyttäviä elementtejä sisältävien tapahtumakulkujen jälkeen? Pohdiskelen vähän viimeistä kysymystä.
Ukrainan
tilanteeseen liittyvä tapahtumakulku voi pahimmissa skenaarioissa johtaa tuhoisiin
seurauksiin. Ei ole hulluutta sanoa historiasta löytyvän hyvin varoittavia
esimerkkejä siitä, kuinka näillä askelmerkeillä ja viisveisaamisella
kansainvälisistä laeista on lopulta käynyt. Elämme vaarallisia aikoja! Tuleeko minun
vain olankohatuksella suhtautua lausuntoihin, joissa vaaditaan valtiolle
oikeuksia puolustaa yhdenkin kansalaisen etuja vieraan valtion alueella vaikka
asein? Tämähän on Suomen kannalta hirvittävä ajattelutapa. Pitäisikö minun
alkaa muuttaa käyttäytymistäni jollain tavoin? Olisiko yliopistojen
tutkimusyhteistyössä syytä painaa jarrua?Erityisen vaarallista on hurjaksi yltyvä kansalliskiihko. Se tuntuu sumentavan fiksuinakin pidettyjen ihmisten ajattelun. Mutta mitä ajattelevat tutkimuskumppanimme venäläisissä yliopistoissa? Se ei ole tullut puheeksi. Olemme keskustelleet tutkimus- ja koulutusasioista. Tutkimusagendamme on kolmoisvelkaantumisen estäminen. Se lienee kestävä teema erilaisissa maailmapolitiikan tilanteissa. Meidän yhteistyömme on ennen kaikkea ihmisten eikä valtioiden välistä.
Itse olen tässä tuskassani
päätynyt siihen lopputulokseen, että jatkan yhteistyötä tutkimus- ja koulutusverkostossamme
sillä ehdolla, että etenemme tieteen ehdoilla sotkematta suoraan kansainväistä politiikkaa
innovaatiotutkimukseemme. Uskon ihmisten välisen kanssakäymisen mikrotasolla
kuitenkin olevan hyödyllistä; välien katkaiseminen johtaa huonoihin
lopputuloksiin sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Yliopistoyhteistyö
jatkukoon. Fokus kansainvälinä Venäjä-yhteyksien rakentajanakin velvoittaa
tähän, myös vaikeina aikoina. Tapaamme venäläisdelegaatioita Lappeenrannassa
niin maalis- kuin huhtikuussakin.
Mottona olkoon
kuitenkin vanha kunnon ajatus: hyvän puolesta ja pahaa vastaan!