Jätetään vielä ryhmien tuotosten esittely viikonlopulle mutta seuraavassa on joitakin tämän hetkisiä tunnelmia yleisesti (näitä on julkaistu myös tuoreimman Yleisurheilun kuvalehden kolumnissa). Saa nähdä, kuinka äijän liittovaltuuston kokouksessa käy ja millaiset ovat tunnelmat kun 100 päivää oikeasti täyttyvät?
Kun tulin valituksi
puheenjohtajan tehtävään onnittelujen jälkeen tuli ihmetteleviä kyselyjä,
tiesinkö mihin oikein pääni laitoin. Kysyjien mielessä lienevät olleet
EM-kisojen tappiot, kohtalaisen vaatimaton kisamenestys ja yleisurheilun
ympärillä vellonut epämiellyttävä keskustelu. Kuitenkin, nyt kun olen ollut muutaman
kuukauden puheenjohtajana, ovat tuntemukset hyvin positiiviset. Mitenkäs näin?
Keskeisimmässä
roolissa hyvään mieleen ovat olleet urheilijat ja heidän parhaat kaverinsa
valmentajat. Loistavat urheilusuoritukset ovat kääntäneet keskustelun suunnan julkisuudessa
hyvin myönteiseksi lajiamme kohtaan. Eivätkä vain kilpailusuoritukset. Hienot
esiintymiset mediassa ja iloinen tekemisen meininki ovat tulleet ansionsa
mukaisesti noteeratuksi.
Valintani jälkeen
minulle annettiin myös kuva toraisesta ja eri suuntiin vetävästä
yleisurheiluperheestä. Toki näin osittain on ollutkin ja työtä saumattoman
yhteishengen luomiseksi riittää edelleen. Kehittämisen ilmapiirin olen
kuitenkin kokenut erittäin hyväksi. Yleisurheiluväki on uudistumiskykyistä ja
kun asiat tuodaan rehellisesti ja avoimesti esille, rakentavaan keskusteluun
päästään vaikeuksitta. Olen nauttinut saadessani olla rakentamassa suomalaisen
yleisurheilun tulevaisuutta.
Suuri mörkö on
ollut EM-kisojen tappiosumma. No, turkkiin tuli ihan kunnolla. Se ei kuitenkaan
lamauta suomalaisen yleisurheilun tulevaisuutta. Loppulitviikki ei muodostunut
pahimpien ennusteiden mukaiseksi kiitos yhteistyökumppaneiden. Yleisurheiluperheestä
toki varallisuutta katoaa, mutta tukisäätiön suopealla avustuksella vaikutukset
toimintaan jäävät hyvin rajallisiksi. Tämä on nyt kuitenkin hyvän nousuvireen
aikana tärkeintä.
Lähitulevaisuuden
suurena haasteena näen yleisurheilun roolin hakemisen osana suomalaisen
urheilun muutosta. Aluetasolla tarvitaan aivan uudenlaista yhteistyöotetta ja
erityistä huolta aiheuttaa nykyjärjestelmän kyky tuottaa riittävästi nuoria
huipun kynnykselle. Näistä asioista toivon rakentavaa keskustelua
Olympiakomitean ja Valon kanssa. Olympiakomitean johdon kanssa tapasimmekin tällä
viikolla ja keskustelu oli sopivan kriittistä mutta rakentavaa. SUL:n
strategiahan näissä asioissa on keskustelujen pohjaksi selvä; luotamme edelleen
vahvaan ja uudistuvaan seurakenttään. Vahvojen seurojen kautta kehittyy
suomalainen urheilu kokonaisuudessaan ja pystymme tukemaan myös alueellisten
akatemioiden toimintaa.
Ja nyt laatimaan
esitystä liittovaltuuston kokoukseen…