Puheenjohtajakampanja oli jatkunut jo pitkään. Luulisinpa, että sekä Bubka että Coe käyttivät kampanjaansa pari miljoonaa euroa. Lentokilometrejä, tapaamisia ja sähköpostiviestejä oli hirmuinen määrä. Ehdokkaat lupailivat monenlaisia asioita yleisurheilun edistämiseksi. Oma vaikutelmani on kuitenkin se, että näillä ei kovin suurta merkitystä ollut; valinta tapahtui pitkälti ehdokkaiden ja persoonaan ja taustaan perustuen.
Tärkeässä osassa
oli myös perinteisesti eri maiden omien etujen ajaminen, liittoutumien
hakeminen ja lehmänkauppojen tekeminen. Kyseessä oli jälleen epäilyttävä
perinteinen sirkus pitkien puukkojen öineen edeltäen valintaa. Sellainen ei ole
kunniaksi edelleenkään yleisurheilulle näissä prosesseissa. Kun valintakokous
sitten alkoi, tuli Bubkan ilmettä katsoessani mieleeni Anssi Kukkosen selostus
Münchenin kympiltä ”Puttemans on lyöty mies”; Sergei tiesi olevansa lyöty mies
jo ennen äänestystä. Hän kesti tilaisuudessa tappionsa hienosti; illalla
pienemmässä piirissä kiukkua oli sitten kyllä ilmassa. Seb valittiin ja hän oli
keskusteluissamme hyvin kiitollinen tuestamme; ”It has been a long road” hän
totesi väsyneenä mutta onnellisena. Tästä on hyvä jatkaa.
Suomen kannalta
hienosti Antti Pihlakoski pääsi IAAF:n hallitukseen. Antti teki eriomaisen
kampanjan ja taisteli tiensä sinnikkäästi läpi pitkien puukkojen yön parhaaseen
eurooppalaisen ehdokkaan äänimäärään. Antin matkat maanosien kokouksiin olivat
ilmeisen ratkaisevassa osassa. Hän tuntui saavan merkittävän äänisaaliin myös
Euroopan ulkopuolelta. Antin pitkä kansainvälinen ura ja vaikkapa menestyksekkäät
Paavo Nurmen kisat edistivät varmasti myös valintaa. Erityisen ilahtunut olen
siitä, että SUL:n ja Antin kärkenä ajamat läpinäkyvyys- ja antidopingteemat purivat
hyvin. Ne otetaan siis vakavasti yleisurheilun piirissä. Näitä teemoja ajetaan
jatkossakin ja nyt meillä on mies IAAF:n hallituksessa niitä ajamassa!
Muutoin
päällimmäisenä tunnelmana jäi edelleen ihmetykseksi se, kuinka erilaisista
jäsenistä kansainvälinen yleisurheiluperhe koostuu. Kuinka tällaista joukkoa on
ylipäätään mahdollista johtaa? Yksi esimerkki tästä on se, että äänestykset
meinasivat mennä ihan lekkeripeliksi jo ennen kuin ne alkoivatkaan. Osa
edustajista halusi paperilappuäänestyksen sähköisen äänestyksen sijasta;
lienevätkö ajatelleet että äänestyshärveleissä asuu itse piru tai poppaukko,
joka järjestelee äänestyksen tuloksia. No, toki sähköisessä äänestyksessä
riskinsä on, mutta nykyajan sujuva menetelmä se on. Onneksi Lauri Tarasti oli
nuotittanut puheenjohtaja Diackin kunnolla ja hässäkästä selvittiin sujuvasti
eteenpäin.
Kyllä omat
haasteeni Urheiluliiton puheenjohtajana tuntuvat aika pieniltä Sebin monikulttuurisiin
haasteisiin verrattuna. Haasteita kuitenkin omassa hommassanikin riittää kun
tähtäimessä on kolmas suomalaisen yleisurheilun huippukausi. Tulen jatkossakin
laittamaan täysillä panokseni kotimaan kentille ja suomalaisen yleisurheilun
edistämiseen. Nyt se on entistä paremmin mahdollista, kun meillä on oma mies
IAAF:n ja EA:n hallituksissa kansainvälistä siipeä hoitamassa. Luotan vahvasti
tiimityöhön niin kotimaisissa kuin kansainvälisissäkin asioissa.
The kind is dead,
long live the king! Tämä sirkus on päättynyt ja ”toppatakkiukot” (melko kehno
vertaus näin kuumassa säässä) siirtyvät katsomoihin täällä Pekingissä. Kohta
todelliset yleisurheilun pääosan esittäjät pääsevät areenalle.
Antoisia kisapäiviä!
Tämä teksti on julkaistu ensiksi osoitteessa www.yleisurheilu.fi
