Tätä tilannetta
seuratessa tulee mieleeni Aisopoksen eläinsatu muurahaisesta ja heinäsirkasta.
Kesän aikana muurahainen keräsi ahkerasti jokaisen palan ruokaa, joka osui sen
tielle varastoiden sen pahan päivän varalle. Heinäsirkka nautti kauniista
kesäpäivistä, pomppi ympäriinsä ja soitteli vain viuluaan. Nähdessään
muurahaisen hikoilemassa ruokakuormansa alla heinäsirkka naureskeli
pilkallisesti työnarkomaaniystävälleen. Talvi viimein koitti ja muurahainen
nautti elämästä pesässään kylläisenä. Heinäsirkalla varastoa ei ollut ja se kärvisteli
kylmissään ruokaa etsiskellen. Turhaan. Ja samalla se oli raivoissaan
muurahaiselle, jolta ruokaa huolettomalle veijarille ei herunut.
Saksalaiset
näyttävät noudattavan muurahaistaktiikkaa ja kreikkalaiset ovat käyttäneet
heinäsirkkataktiikkaa. Saksalaismuurahaisten tilanne näyttää olevan
huomattavasti parempi kuin kreikkalaisheinäsirkkojen. Siispä uskoisin muurahaistaktiikan
olevan lähempänä oikeaa kuin heinäsirkkataktiikan. Nyt Euroopassa mietitään
kovasti kuinka heinäsirkka pelastetaan, koska sitäkin tarvitaan. Uusia
tuhoutuvia heinäsirkkoja ei haluta ja toisaalta ei haluta esimerkkiä siitä,
että holtittoman elämän jälkeen selviää muiden avulla kuin koiras veräjästä. Muurahaisvaltiot vaativat joka tapauksessa
tiukkaa linjaa ja heinäsirkkavaltiot lievempää linjaa. Haaste tässä
tasapainoilussa on kova enkä tässä kolumnissa ota sen enempää kantaa
tilanteeseen. Toivotan onnea ja menestystä politikoille. Siirrytäänpä Suomeen.
Me suomalaiset samaistumme
enemmän muurahaisiin ja varmasti perusasenteemme on saksalaista linjaa
muistuttanutkin. Meidän pitäisi siis olla voittajien puolella. Nyt vain tuntuu,
että suomalaismuurahaisista on ollut veto vähän kadoksissa; raahaudumme
eteenpäin, vauhti ei riitä ja varastot hupenevat. Suomalaismuurahaiset uupuvat mielestäni
ennen kaikkea sen takia että meille kerrotaan, ettei täällä pysty menestymään vaikka
ahkerasti raataisikin. Makrotaloustekijät eivät muka suosi bisneksentekoa ja
alakulo on levinnyt. Itse en tähän kuitenkaan usko, ongelmat ovat
mikrotaloustekijöissä ja erityisesti liiallisessa byrokratiassa. Teemme
uskomattoman paljon turhaa työtä sinne tänne säntäillen typerien säännösten ja
huonon johtamisen takia. Väsähtää sitä vähemmästäkin.
Tarvitsemme näin
kesän kunniaksi vain muutaman kunnon heinäsirkkamaisen loikan korkeuksiin. Liiallisen
byrokratian ja sääntelyn kahleet on tosin aukaistava; muutoin pomppu ei nouse.
Sotketaan (toivottavasti) hyvin levätyn loman jälkeen vapaus, ilo, luovuus ja
innostus yhteen perinteisen työmoraaliimme kanssa. Sillä kyllä maailmalla pärjätään!