Huippu-urheilun
muutosryhmän loppuraporttia on arvosteltu huippuvaiheen painottamista.
Arvostelijat ovat nähneet urheilijan polun aikaisempien vaiheiden jäävän
liiaksi taka-alalle. Lisää tämän tyyppisen ajatteluun aineksia on antanut
Olympiakomitean rahanjakomalli. Huippuvaiheeseen on varattu kuusi miljoonaa
euroa ja sitä edeltävän vaiheen huippu-urheiluakatemioihin 1,6 miljoona.
Uhkaako tällä rahanjaolla mäkihypyn tämänhetkinen kohtalo suomalaista urheilua
kokonaisuudessaan?
Löytyisiköhän
kysymykseen vastauksia innovaatioteorioista? Korkealaatuisten innovaatioiden
tuottaminen vaatii ensin suurta määrää ideoita, joista eri vaiheiden jälkeen
seuloutuu markkinoille kelpaava ratkaisu. Usein on todettu, että yhtä hyvää
innovaatiota kohden on tarvittu tuhat idea-aihiota. Mitä pidemmälle kelvotonta
ideaa viedään, sitä enemmän hukataan resursseja. Kuitenkin vielä ennen
huippuratkaisun syntymistä pelissä saattaa olla useita vaihtoehtoisia
ratkaisuja. Näihin on kuitenkin satsattava koska ei ole varmuutta mikä naula
lopulta vetää. Kustannuksia pyritään hallitsemaan avoimen innovoinnin avulla
jossa useat toimijat yhdistävät voimansa ja jakavat riskiä.
Urheilussakin on
pidettävä huoli siitä että aihioita riittää ja että ”lahjakkaita aihioita”
pystytään tukemaan riittävän pitkälle. Jos näin ei tehdä, niin käy niin kuin
mäkihyppyihmiset kuvasivat tilannetta. Tätä taustaa vasten herää kysymys, onko
nykyinen yhteiskunnallinen rahanjako oikeassa suhteessa ja kuinka ”suppiloon”
ennen huippuvaihetta saadaan riittävästi voimavaroja. Innovaatioteorioiden ja
mäkihyppyesimerkin näkökulmasta olen hieman huolestunut tilanteesta.
Huippuvaiheen
urheilijat ovat varmastikin kuusi miljoonaansa ansainneet. Huippu-urheilun
muutostyöryhmän painotus lajien välisestä yhteistyöstä noudattaa erinomaisesti
avoimen innovoinnin sekä riskien ja resurssien jakamisen periaatteita.
Keskustelussa on kuitenkin aivan liian vähän korostettu niitä vaiheita ja resursseja,
joilla aihiot (lue lahjakkuudet) kehitetään huippu-urheilijoiksi.
Nykyjärjestelmä ei oikein toimi ja liian moni lento loppuu kesken liian
varhaisessa vaiheessa. Toivottavasti Valon strategiaprosessissa saadaan tästä
asiasta rakentava keskustelu ja sen seurauksena tuloksia aikaiseksi. Valon
kanssa tulee hakea ratkaisuja, joissa saadaan vastaukset valinta- tai nuorisovalmennusvaiheen
tarpeisiin. Iso vastaus on urheiluseurat ja niiden valmius huolehtia tuossa
vaiheessa olevista urheilijoistaan.