Sosiaalinen pääoma, valehtelu ja maine

Olen itse kasvanut jotenkin sellaisessa ”rehellisyys maan perii” hengessä. Edelleen uskon pitkällä tähtäimellä niin, mutta onko tulossa välivaihe, jossa valehtelemalla voi saada paljonkin aikaan? Brexit ja Trump ovat tietysti näitä asioita saaneet pohdiskelemaan. Jonkinmoisena tiedemiehenä lähden tarkastelemaa asiaa parin konseptin kautta: sosiaalisen pääoman ja maineen.

Kun henkinen pääoma on päänupissamme ja taloudellinen pääoma lompakossamme, sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan sitä pääomaa, joka on verkostoissamme. Sosiaalisen pääoman sanotaan koostuvan luottamuksesta, kommunikaatiosta ja yhteisöllisyydestä. Onko sosiaalinen pääoma sitten yleinen vai kontekstisidonnainen resurssi? Siis onko esimerkiksi yliopiston professorilla yleistä sosiaalista pääomaa joka puolella yhteiskunnassa vai vain tietyissä piireissä? Väitän, että sosiaalinen pääoma on pääosin kontekstisidonnaista: esimerkiksi professorilla voi olla paljon sosiaalista pääomaa tutkijapiireissä, mutta hänen sosiaalinen pääomansa yritysten suuntaan voi olla olematonta. Periaatteessa siis voidaan luoda erilaista sosiaalista pääomaa erilaisiin verkostoihin.


Henkilökohtaista sosiaalista pääomaa mitataan yleensä sillä, kuinka paljon kontakteja henkilön verkostossa on. Jos ihminen on aktiivinen yhteiskunnassa ja osallistuu esimerkiksi paljon järjestötyöhön, hänellä on paljon sosiaalista pääomaa. Tällä mittaustavalla päästään vain osittaiseen totuuteen. Erityisen tärkeää on kanssakäymisen laatu erilaisissa konteksteissa. Jos henkilö tunnetaan epäluotettavana verkostoissaan, ei hänen sosiaalinen pääomansa kasva kontaktien määrän kasvaessa. Maine on siis tärkeä osa sosiaalista pääomaa.


Sitten palaan takaisin kirjoituksen lähtöajatukseen. Olemmeko tulleet vaiheeseen, jossa jonkinmoista kummallista kontekstisidonnaista sosiaalista pääomaa kyetään luomaan valehtelemalla, maineen siitä suuremmin kärsimättä? Kuinka rakentuu sosiaalinen pääoma Trumpin ympärillä esimerkiksi hänen ydinkannattajakunnassaan? Eikö rehellisyydellä ja rehellisen maineella ole enää näissä piireissä mitään merkitystä?

Minusta tässä on ilmassa hyvin vaarallisia piirteitä. En tietenkään usko tällaisen suuntauksen jatkuvan loputtomiin. Valheeseen perustuvia keinotodellisuuksia on luotu aiemminkin ja ne ovat saaneet aikanaan tylyn lopun. Tällaiset keinotodellisuudet saattavat kuitenkin kestää valitettavan kauan ja olla seurauksiltaan karmeita; ajatellaanpa vaikka Nikolai Ceausescun Romanian kehityskaarta. Siksi on syytä taistella ankarasti valehteluun perustuvien keinotodellisuuksien sikiämistä vastaan.

Toivotaan siis,  että sosiaalinen pääoma ja menestys rakentuvat mahdollisimman pitkälle rehellisyyteen ja siihen perustuvaan maineeseen.