Pidin eilen yliopistomme
hallituksen iltakoulussa tiedekuntamme esityksen aiheesta opintojen ripeä
eteneminen. Hallitusohjelmasta juontuva opetus- ja kulttuuriministeriön
rahanjakomittari 55 opintopistettä suorittaneiden opiskelijoiden osuudesta
ohjaa luonnollisesti yliopistojen toimintaa. Turhanaikainen laiskottelu
verovaroin ei ole suotavaa, mutta tällaiset mittarit aiheuttavat myös
epäilyksiä. Liian voimakas tuijottaminen vain nopeaan valmistumiseen saattaa
johtaa valitettavaan opintojen kaventumiseen ja hiotusta putkesta tulee liian
yksipuolisen tieto- ja taitopohjan omaavia suorituskoneita.
Maailma kuitenkin
monimutkaistuu ja monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan
laaja-alaista osaamista. Maailma on menossa kolmoisvelkaantumisen kautta kohti
kestämättömiä aikoja. Ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen velkaantumisen
pysäyttäminen ei ole helppo tehtävä. Siinä pelkkä vauhdikas asioiden
suorittaminen ei riitä; tarvitaan kykyä ymmärtää erilaisia syy-seurausyhteyksiä
laajasti. Johtaminen on ennen kaikkea yleissivistyslaji.
Innovaatiojärjestelmien
professorina haen vastauksia hyvinvoinnin lisäämiseksi innovaatioiden kautta
- ehdottomasti teknisten mutta ennen kaikkia systeemisten ja sosiaalisten.
Näiden innovaatioiden synnyttämisessä on erittäin tärkeää pystyä ylittämään osaamisalueiden
rajapintoja ja pystyä toimimaan erilaisia ihmisiä sisältävissä
innovaatioympäristöissä. Tarvitaan monipuolista yleistä kykyä rakentaa
mahdollisia ja kestäviä maailmoja. Koulutammeko nykyisellään tällaista kykyä?
Työelämä on
erittäin vaativaa ja tiettyä suorituskykyä ehdottomasti tarvitaan. 55
opintopisteen vuotuinen vaatimus ohjaa ihmisiä tähän suuntaan. Tämä ei
kuitenkaan riitä; kapeakatseiset suorittajat vievät pahimmillaan maailmaa
vauhdilla kohti tuhoa. Tarvitaan siis laaja-alaisia osaajia jotka pystyvät rakentamaan
innovaatioita ja mahdollisia maailmoja, joilla kolmoisvelkaantumisen suunta
käännetään. Toivottavasti opintorakenteemme ja mittaristomme ottavat huomioon
myös tämän asia.