Urheilun
lajiliiton puheenjohtajana ja jonkinmoisena organisaatioiden tutkimuksen ja
johtamisen ammattilaisena minun kai pitäisi ymmärtää kohtalaisesti
urheilujärjestelmän kehittämisen nykytilaa. Olen kuitenkin vaikeuksissa.
Esimerkiksi Valo ry:n alkutaival tuottaa minulle pään vaivaa.
Kolme
keskusliittoa – Suomen Liikunta ja Urheilu, Suomen Kuntoliikuntaliitto ja Nuori
Suomi – yhdistyivät Valo ry:ksi. Tästä on päästy yhteisymmärrykseen,
ymmärtääkseni. Sen jälkeen on alkanut vääntö siitä, mikä Valo on ja ketkä
Valoon kuuluvat. Osa urheilun lajiliitoista suhtautuu hyvin penseästi Valoon
liittymiseen. Erityisesti keskustelua on aiheuttanut SLU:n alueyhdistysten
rooli ja painoarvo osana uutta keskusjärjestöä. Yhteinen näkemys lajiliitoissa
lienee siitä, ettei uudesta mallista haluta SLU:n toimintamallin jatketta,
jossa aluejärjestöt toimivat hyvin itsenäisesti ja kokonaisuuden kehittäminen
hajoaa.
SUL päätti hakea
Valo ry:n jäsenyyttä jo tässä vaiheessa toisin kuin monet muut lajiliitot.
Katsoimme parhaaksi olla rakentamassa uutta järjestöä sisältäpäin jo heti
alusta alkaen. Totta kai ennen päätöstä hämmennystä herätti se, ettemme oikein
tienneet, mihin oikein olimme liittymässä. Siinä mielessä ymmärrän hyvin
useiden lajiliittojen empimisen; ei haluta ostaa sikaa säkissä. Uskon, että
suuri osa lajiliitoista on päämääristä jopa yllättävänkin yksimielisiä,
alkuvaiheen keinot vain ovat erilaisia.
Paljon olen
kuullut haikailua SVUL:n ja sen piirien aikakauteen. Lieneekö aika kullannut
muistot, mutta silloin lajiliitot ja seurat kokivat saaneensa keskusjärjestöltä
hyvää palvelua. Vastaavanlaiseen rakenteeseen päästäisiin sillä, että SLU:n
aluejärjestöt lakkautettaisiin ja Valolla olisi alueilla voimakkaiden
aluetoimistojen verkosto. Voimakkaat aluetoimistot tarvittaisiin, sillä en
vähäisimmässäkään usko että alueiden potentiaali saadaan käyttöön Pasilasta
ohjattuna.
Uutta toimintamallia
voisi ruveta hahmottelemaan myös ihan toisen toimialan esimerkin kautta. -K-ryhmä
oli vielä 90-luvun alussa vähittäistavarakaupassa aivan ylivoimainen S-ryhmään
verrattuna. Nyt S-ryhmä on kivunnut selkeästi edelle. Syitä on varmasti monia,
mutta yhtenä keskeisenä syynä osien vaihtumiseen näen sen että Keskon
aluekonttorit lopetettiin. Samalla menetettiin kontakti alueeseen ja sen
toimijoihin ja jätettiin paraatiovi auki kilpailijan rynnistykselle. SOK puolestaan
otti alueosuuskaupat tiukkaan ketjuohjaukseen, millä turvattiin suurtuotannon
edut sekä toiminnan hyvä koordinointi ja ohjaus. Alueelta kumpuavat voimavarat
saatiin kuitenkin alueosuuskauppojen kautta täysimääräisesti käyttöön.
Eteneminen on ollut melkoista voittokulkua.
Voisikohan
S-ryhmän malli viitoittaa tietä Valon uudelle toimintamallille? Voisiko tiukka
”ketjuohjaus” alueellisin yhdistyksineen tuoda tehokkaan toimintamallin ja
johtaa suomalaisen urheilujärjestelmän voittokulkuun? En tiedä. SLU:n
toimintamalli hajanaisine aluerakenteinen ei voi kuitenkaan olla tulevaisuuden
tapa toimia, mutta K-ryhmän nykymallin en usko urheilussa myöskään toimivan.
80-luvun malli voisi sekin olla kuitenkin toimiva vaihtoehto.