Syyt tähän ovat
varmasti hyvin moninaisia. Yhteiskuntamme koostuu kuitenkin perimmältään
yksilöistä ja yksilöille tulisi pystyä antamaan valmiuksia käsitellä
monimutkaisia asioita, vetää niistä johtopäätöksiä ja toimia uhkien
torjumiseksi. Puhumme siis keskeisesti oppimiseen liittyvistä asioista. Ihmiset
oppivat koulutuksen ja tutkimuksen avulla. Väitän että viimeaikainen suuntaus
näillä saroilla Suomessa ja laajemminkin Euroopassa ei paranna tilannetta
kolmoisvelkaantumisen estämiseksi. Otan tässä yhteydessä esille kolme asiaa.
Koulutuksessamme
näytään pyrittävän jatkuvasti parempaan tehokkuuteen tähtäimessä lyhyen
aikavälin talouskasvu. Tämä ei tietysti ole taloudellisessa kurimuksessa huono
päämäärä. Sivuilmiöinä ovat kuitenkin kapenevat opintoputket ja ”rönsyjen”
karsinta. Kukin opintosuunta pyrkii keskittämään resurssinsa sen ytimeen. Kuitenkin
maailman ilmiöt ovat hyvin monimutkaisia ja vaativat laajaa yleissivistystä.
Nykyinen maailmantilanne vaatii myös kykyä kriittiseen arviointiin. Tähän
valmiuksia antavat esimerkiksi humanistiset ja taideaineet kuten esimerkiksi
filosofi Martha Nussbaum korostaa. Tämänhetkisessä tukalassa taloudellisessa
tilanteessa kuitenkin painottuvat mielestämme suoraan aineellista hyötyä
tuottavat aineet. Näytämme tällä hetkellä kouluttavan ihmisiä pikemminkin
nopeuttamaan kolmoisvelkaantumista kuin hidastavan sitä.Toinen kysymys liittyy siihen kuinka opimme asioita. Erno Paasilinna taisi aikoinaan todeta, että itse oppineet ovat ainoita oppineita, muut ovat opetettuja. Opetusmenetelmämme perustuvat valitettavasti liikaa tiedon kaatamisen ja ulkolukuun. Meidän tulisi antaa enemmän tilaa oivaltamiselle. Tässä tulemme kyselyyn ja oivaltamiseen perustuviin sokraattisiin menetelmiin. Ne antavat valmiuksia itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun ja erilaisten ongelmien syvälliseen käsittelyyn. Sokraattinen kysely lähtee usein liikkeelle hyvinkin käytännönläheisistä ongelmista paneutuen niihin monilta kulmilta. Ongelma avautuu ihmettelijälleen oivallusten kautta. Epäilen syvästi nykyisen koulutusjärjestelmämme kykyä tuottaa tällaisia valmiuksia, jotka olisivat kolmoisvelkaantumisen estämisen näkökulmasta välttämättömiä.
Kolmantena tulee kysymys siitä kuinka tutkimme asioita. Meillä tehdään karkeasti jaoteltuna määrällistä ja laadullista tutkimusta. Määrällinen tutkimus tarkoittaa tutkimusta, jossa käytetään täsmällisiä ja laskennallisia usein tilastollisia menetelmiä. Nämä menetelmät soveltuvat erinomaisesti monien luonnontieteellisten ja yhteiskuntatieteellisten ongelmien ratkaisuun ja ne ovatkin tieteessä monilta osin hegemonisessa asemassa. Väitän kuitenkin, että moniin kolmoisvelkaantumisen tutkimusongelmiin ne eivät sovellu. Monia ilmiöitä on vaikea määrällistää eksakteiksi aritmeettisiksi ongelmiksi ja usein tutkimus menee laskennalliseksi kikkailuksi kun ongelman ydin voidaan saavuttaa ainoastaan näkemyksellisellä ajattelulla itse tutkimuskohteissa. Filosofi Edmund Husserl jakoi tutkimuksen eurooppalaisten tieteiden kritiikissään kahteen kategoriaan: eksaktiin tutkimukseen ja ankaraan tutkimukseen. Karkeasti sanottuna eksaktia tutkimusta ohjaa matematiikka ja ankaraa tutkimusta käytäntö. Suosittelen vahvasti ankaran tutkimuksen lisäämistä kolmoisvelkaantumisen estämisessä.
Nykyiset vaatimukset tehokkuuteen ja lyhytaikaiseen talouskasvuun yhdistettynä valtavirtana oleviin opetus-, oppimis- ja tutkimusmenetelmiin ovat omiaan kiihdyttämään kolmoisvelkaantumista. Tuotamme tehokkaasti yksilöitä, joilla on puutteelliset tiedot ja taidot vaikeiden ongelmien ratkaisemiseen. Suosittelen vahvasti yleissivistävien aineiden, sokraaattisten opetusmenetelmien ja ankaran tutkimuksen roolin lisäämistä opetus- ja tutkimusjärjestelmässämme.
