Ekosysteemiperustainen innovaatiopolitiikka, osa 2: suosituksia toimijoille.

Työstimme Satu Rinkisen kanssa joitain suosituksia eri toimijoille. Ekosysteemiperustaisen innovaatiopolitiikan ydinteemat on esitetty edellisessä blogissa.

Hallitus

Hallituksen keskeisimmät roolit liittyvät ekosysteemien kehittymiseen liittyvien esteiden poistamiseen. Keskeisesti ne liittyvät byrokratian ja sääntelyn purkamiseen. Ekosysteemikehityksen rattaissa oleva hiekka tulee poistaa. Kärkihankkeet ja vastaavat tulisi laatia niin, että ne ottavat huomioon ekosysteemien ydinteemat. Nyt ne näyttäytyvät liikaa ylhäältä ohjatuilta ja eivät noudata parhaalla mahdollisella tavalla ekosysteemipolitiikan periaatteita. Ekosysteemipolitiikan keskeisenä esteenä on eri ministeriöiden välinen valta- ja reviiritaistelu. Hallituksen tulee huolehtia sen esteen poistamsiesta.

Eri ministeriöt

Työ- ja elinkeinoministeriö on paljon vartijana. Se vastaa sekä teollisuus- ja innovaatiopolitiikasta sisältäen muun muassa energiapolitiikan. Työ- ja elinkeinoministeriön tulisi ymmärtää paremmin tuotekehitysrahoituksessa tarvittava muutos; se tulee suunnata enemmän synergoimaan ekosysteemikehityksen kanssa ja yhdistää rahoitusta ekosysteemejä synnyttäviin hankintoihin. Energiapolitiikan keskeiseksi ajuriksi tulisi ottaa ekosysteemien synnyttäminen vanhakantaisen keskitettyihin ratkaisuihin painottuvan energiapolitiikan sijaan.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan kuuluu ekosysteemiajattelussa keskeisen digitalisaation edistäminen. Lähes kaikki uudet ekosysteemit pohjautuvat jollain muotoa tietoteknisiin kehitysalustoihin. Millä edellytyksillä Suomesta voisi tulla digitaalisten kehitysalustojen hautomo kansallista turvallisuutta vaarantamatta? Millä edellytyksillä Suomi voisi luoda kansainvälisesti merkittävän tietoturvan ekosysteemin? Lainsäädäntö tulisi käydä läpi ekosysteeminäkökulmasta.

Puhtaan teknologian ja biotalouden ratkaisut nähdään yksiksi mahdollisiksi ekosysteemien kehittämisen moottoreiksi. Tämä aihealue kuuluu keskeisesti ympäristöministeriön sekä maa-ja metsätalousministeriöiden mandaatteihin. Ministeriöiden ja aluehallinnon toimintakulttuuri ei vielä välttämättä tue ekosysteemien kehittymistä. Ministeriöiden tulisi ottaa enemmän yritystoimintaa tukeva elinkeinopoliittinen rooli. Ympäristösuojelu, maa- ja metsätalous sekä yritystoiminnan edistäminen eivät ole vastakkaisia asioita. Toimintatavat ja säädökset on luodattava läpi sekä ekosysteemien edistämisen että niiden esteiden näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveysala on suuressa murroksessa. Nykyisessä tilanteessa nähdään usein säästämiseen ja sosiaali- ja terveysalan sisäisten rakennemuutosten olevan tie tulevaisuuden selviytymiseen. Näin tuskin kuitenkaan on ja ekosysteemiajattelu sekä laaja-alainen älyllinen ristipölytys voisivat tuoda kokonaan uuden vaihteen kehittämiseen. Alan kehitys yhdistettynä esimerkiksi digitalisaatioon ja julkisten hankintojen suuntaamiseen voivat aiheuttaa kehityskulkuja, jolla sekä sosiaali- ja terveysala että liiketoiminnan elinvoimaisuus kehittyvät. Tämän esteenä on kuitenkin lukuisia mm. lainsäädännöllisiä esteitä jotka tulisi poistaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön olisi katsottava Suomen tutkimus- ja koulutuspolitiikka kriittisten ekosysteemilinssien lävitse. Tämänhetkinen kehitys ei vastaa tarkoitustaan. Tutkijat suuntaavat väheneviä resursseja juoksukilpailuun rahoituksesta ja samalla juostaan ulkomaisten tiedeartikkelien perässä kysymättä mikä on vaikuttavuus Suomen taloudellisen kehityksen näkökulmasta. Tutkimuskentässä tapahtuva muutos olisi huomioitava (jako tiedelähtöinen-käytäntölähtöinen) ja ymmärrettävä että luovuuteen kannustava yleissivistys on päivän sana, ei putkimainen ja tehokkuusajattelu. Ohjausmekanismit olisi mietittävä uusiksi.

Oikeusministeriön on huolehdittava siitä, että lainsäädäntö mahdollistaa ekosysteemien syntymisen ja yritystoiminnan skaalautumisen. Voi olla että lainsäädäntö perustuslakia myöten on osin nykyiseen yhteiskuntaan sopimatonta. On katsottava mikä tällaisen lainsäädännön hinta on hyvinvointia luovien ekosysteemikehityskaarien näkökulmasta.

Valtiovarainministeriön tulee tukea ja kannustaa muita ministeriöitä ekosysteemiajattelun toteuttamiseen budjettipolitiikalla ja ymmärrettävä että ekosysteemipolitiikka on mikrotalouspolitiikkaa eikä makrotalouspolitiikkaa. Mikrotalouspolitiikan ymmärrystä ja osaamista on lisättävä ministeriössä. Ideologisesti ekosysteemipolitiikka mahdollistaa jopa perinteisen valtion osallistumisen ja tukitason laskemisen, mutta vaatii kulttuurimuutoksen kautta jopa julkisen sektorin aktiivisempaa osallistumista yhteiskunnan muovaamiseen (esimerkiksi hankinnat).

Suomen akatemia

Suomen Akatemian tulisi siirtää rahoituksen painopistettä nykymallista yhtäältä mahdollistamaan korkealuokkaista käytäntölähtöistä tutkimusta ja toisaalta todella radikaalit ja mullistavat innovaatiot mahdollistavaa tutkimusta. Maineestaan poiketen käytäntölähtöinen tutkimus ei ole yhtään sen helpompaa ja kunnianhimottomampaa kuin tiedelähtöinen. Päinvastoin, se on monilta osiltaan haastavampaa. Todella radikaalin ja riskialttiin tutkimuksen keinoja voisi etsiä esimerkiksi yhdysvaltalaisen DARPA-mallin sovelluksesta Suomeen. Mallissa hullut visiot ohjaavat vertaisarvioinnin sijaan rahoitettavia hankkeita. Voisiko esimerkiksi veikkausvoittovaroista Suomen Akatemialle maksettavilla avustuksilla luoda tällaisen rahoitusmallin Suomeen?

Tutkimus- ja koulutusyksiköt

Tutkimus- ja koulutusyksiköillä tuntuvat olevan vaikeuksia löytää roolinsa ekosysteemien edistäjinä. Yliopistot ovat mukana rankingkilpailussa, mikä on johtanut ne tekemään suurelta osaltaan näennäisesti huippututkimusta, mutta se on suurelta osaltaan välimaastotutkimusta, joka ei johda käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan tukemiseen eikä radikaaleihin innovaatioihin. Yliopistojen toimintafilosofia olisi mietittävä uusiksi, jotta ne pystyisivät tukemaan ekosysteemien kehittymistä. Ekosysteemiajattelun kannalta olisi erittäin tärkeää, että yhteistyö toisen asteen ja kolmannen asteen yksiköiden välillä toimisi saumattomasti. Nyt se on kovin siilomaista eikä edistä monenlaisia tietoja ja taitoja vaativien ekosysteemien kehittymistä.

Tekes

Tekes vaatii osassa hankkeista tutkimuksellisuutta. Vaikka Tekes on nimenomaan innovaatiotoiminnan kehittämiseen suuntautuva toimija, sen tutkimuskäsitys on tiedelähtöisen välimaastotutkimuksen kaltainen. Tämä tulisi päivittää käytäntölähtöistä tutkimusta tukevaksi. Suomesta puuttuvat ekosysteemibrokerit. SHOK:it olisivat voineet toimia sellaisina, mutta ne eivät onnistuneet sellaisina parhaalla mahdollisella tavalla. Myös Tekes voisi toimia sellaisena, mutta rahoittajan ja brokerin roolit sopivat huonosti yhteen. Tekesin tulisi vähentää yksittäisten tuotekehityshankkeiden rahoitusta ja suuntautua enemmän ekosysteemiulottuvuuden omaavien hankkeiden rahoitukseen brokereita unohtamatta. Millaisella mallilla Tekes voisi hyödyntää julkisten hankintojen ja tuotekehitysrahoituksen synergiaa?

 

Kunnat, kuntayhtymät ja kuntien yhtiöt

Kunnat muodostuvat edelleen hyvin siilomaisista rakenteista. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektori hoitaa edelleen siilossaan sosiaali- ja terveystointa ja vaikkapa energiayhtiö vastaa alueen energiahuollosta. Tämän kaltaisten toimintojen näkökulmaa on laajennettava. Näiden toimijoiden on ymmärrettävä olevansa myös ekosysteemitoimijoita. Näiden varaan pystyttävä luomaan esimerkiksi testausympäristöjä, joita isommat ja pienemmät ekosysteemitoimijat voivat hyödyntää. Näissä kuntien kehittämisyhtiöillä voisi olla keskeinen rooli. Tämä on varmasti nykyisissä taloudellisissa paineissa erittäin vaivalloista, mutta sataa jo keskipitkällä aikavälillä kaikkien toimijoiden laariin. Kaupunkisuunnittelussa ja kaavoituksessa tulisi panostaa ekosysteemiotollisten toimintaympäristöjen rakentamiseen. Lisäksi kuntien elinkeinoyhtiöiden tulisi siirtyä vanhakantaisista yritystukiorganisaatioista ekosysteemiorkestroijiksi.

Työmarkkinajärjestöt

Työmarkkinajärjestöt ovat nykyisin tukkanuottasilla lähinnä makrotalouden parametreista. Uudet avaukset johtavat lähinnä toiminnan lamauttavaan riitelyyn. Ekosysteemien kehittämien on kuitenkin mikrotason politiikkaa, josta voisi olla helpompi päästä yhteisymmärrykseen kuin makrotason asioista. Se on pitkälti hiekanjyvien poistamista ekosysteemien kehittämisen ja kehittymisen rattaista. Ekosysteemipolitiikka voisi tarjota työmarkkinajärjestöille kokonaan uudenlaisen alustan rakentavan keskustelun käymiselle. Tämä mahdollisuus kannattaisi nykytilanteessa hyödyntää.

Kärkiyritykset

Ekosysteemien muodostumisessa kärkiyritykset ovat erittäin ratkaisevassa roolissa. Ne yritykset jotka ovat havainneet erityisesti Internettalouden tarjoamat mahdollisuudet ekosysteemien ja kehitysalustojen luomiseen näyttävät pystyvän erinomaiseen kasvuun. Suomalaiset kärkiyritykset näyttävät suurelta osaltaan toimivan edelleen liiaksi toimialapohjaisen ajattelun vankeina. Yritysten tulisi myös kyseenalaistaa ja uudelleen arvioida keskittymisen ja ydinosaamisajattelun luonne. Enää ei riiitä out-of-the box-ajattelu, sillä bokseja ei saisi enää olla. Kyseessä on eräänlainen uusi askel avoimen innovoinnin filosofiassa, jossa avainsanoja ovat keskinäisriippuvuus, ristipölytys, kokeilut, orkestrointi, rajattomuus ja monitieteisyys. Tämä vaatii uutta ajattelua ja työvälineitä strategioiden laadintaan ja työvälineisiin.

Aluehallintoviranomaiset – maakuntaliitot, AVI:t, ELY:t

Aluehallintoviranomaisten rooli osana ekosysteemiajattelua on osin ongelmallinen. Nykyinen rakenne ei edistä juurikaan ekosysteemien kehittymistä vaan on siiloutunut ja ennemminkin ekosysteemejä estävä. Myös byrokratiaorientoitunut toimintakulttuuri koetaan hyvin ongelmallisena. Aluehallintoviranomaisten toiminnan perusteelliseen läpivalaisemiseen ekosysteeminäkökulmasta on polttava tarve. Pienten viilailujen tielle ei ole tarkoituksenmukaista lähteä. Tosin huonommillakin rakenteilla selvitään, mikäli toimintakulttuuri on ekosysteemejä tukeva.