Mikään ei ole ikuista ja sitkeimmätkin linnakkeet lopulta murtuvat. Oltuani ennen vain reaalimaailmassa olen viimeisen viiden kuukauden aikana siirtynyt virtuaalitodellisuuteen. Ennen minulle tuntemattomat facebookit, twitterit, linkedinit ja academia.edut ovat nyt tulleet mukaan lähes päivittäiseen elämääni.
Miksi näin on tapahtunut. Maailma on muutenkin ympärillä kovin pirstailoitunut. Ennen oli junamatkoilla aikaa syventyä kunnolla lukemiseen; nyt aika tahtoo kulua verkossa pomppimiseen. Kuitenkin se tuntuu jostain syystä osittain mielekkäältä. Jatkan verkkoilua ainakin toistaiseksi ja koetan keksiä mistä löydän ajan syvälliseen ajatteluun.
Ja nyt vielä viimeisenä villityksenä tämä blogi. Tarkkaa syytä senkään aloittamiselle en osaa sanoa. Lienee kuitenkin hyvä areena asioiden kirkastamiselle itselleni. Ehkäpä tulee kirjoitettua joskus myös poikkeuksellisesti joku ajatus, joka kiinnostaa jotakuta muuta. Ammattini puolestahan mietiskelen erityisesti luovuuteen ja innovatiivisuuteen liittyviä asioita, mutta yleisemmätkin yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat. Tällä hetkellä minua kiinnostaa erityisesti, miksi pieni ei enää olekaan kaunista.
Tästä se lähtee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti