Suomalaisen julkisen sektorin rakenteet vaativat muutoksia. Nyt käynnissä oleva kuntarakenteen muutosprosessi on kuitenkin vaarassa muuttua rakenenmuutosprosessin irvikuvaksi.
Hallitus lähti asiassa liikkeelle osin harkitsemattomasti top-down -asenteella, mikä on aiheuttanut keskustelun suuntautumiseen pois itse asiasta. Käytävät maakuntakierokset eivät tässä enää juurikaan auta. Sekaannusta on omiaan lisäämään se, että mantrana hoetut suuruuden ekonomien edut eivät tässä prosessissa ole ollenkaan itsestään selviä. Liitosprosesseja voidaan tehdä sekä onnistuneesti että epäonnistuneesti. Keskustelussa olisi pitänyt ottaa huomioon alusta lähtien myös bottom-up -periaate.
Asetelma on luonut hedelmällisen maaperän pienten kuntien pelottomien "yksinäisten ratsastajien" esiintulolle. He puolustavat kuntansa itsenäisyyttä henkeen ja vereeen faktoista välittämättä. Tässä keskutelussa sorrutaan esimerkiksi epäilyttäviltä näyttävien ulkoistusratkasujen rakenteluihin. Näiden menestyksestä on vielä vähemmän pitkän aikavälin evidenssiä kuin kuntien yhdistämisistä. Herää myös epäilys, ovatko nämä kuntien itsenäisyyden puolustajat liikkeellä kunnan edun vai oman intressipiirinsä edun ajamina.
Nykyinen keskustelu on aika surullista seurattavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti